Avokadopasta

Seuraan mm. Kemikaalicoctail ja Project Mama blogeja säännöllisesti. Nämä molemmat hehkuttivat avokadopastaa,joten päätin itsekkin kokeilla. Meillä syödään aika niukasti pelkkää kasvisruokaa, joten elättelin toiveita että jospa tästä tulisi meille uusi herkku. 

Kuva: http://www.kemikaalicocktail.fi/2012/10/avokadoa-chilia-limea-ruista/

No maistuihan se joltain, mutta en vielä ainakaan vakuuttunut, tosin maustaminen jäi osttain puutteelliseksi koska en vielä uskalla käyttää kovasti chiliä imetyksen takia (muuten olen ollut kaikkiruokainen). Annoskuvaa en saanut itse otettua, koska nälkä oli valtava. Lime maistui kivasti, mutta avokado sopii mielestäni paremmin salaatteihin ja kylmiin ruokiin. Aion kuitenkin kokeilla tätä vielä, tekisi mieli laittaa sekaan sweet&sour chilikastiketta, siinä voisi olla sopiva soosi pastan sekaan. 

Hiukan huisketta..

Kaksi viimeistä viikkoa on mennyt juostessa monessa paikassa ja yleensä Juniori on ollut mukana. Lähinnä menot on siis olleet kavereilla käymistä, vauvatreffejä, neuvolaa, kerhoa ja uimista sekä isovanhemmilla vierailuja, mutta lähes joka päivä jotain sovittua tai muuten ohjelmoitua tekemistä. Haasteena on vielä se, että meillä on vain yksi auto ja yleensä mieheni käy sillä töissä, joten jouduin usein ruinaamaan auton jostain käyttööni. :)

Menot on toki mukavia, mutta ihanaa välillä viettää kotipäiviä.

Liikumme paljon kärryttelemällä paikasta toiseen, viime viikkoina kärryttelyyn tuli pieni kammo kun Juniori huusi kuuppa punaisena aina vaunuissa kun sattui heräämään kesken lenkin tai lähdettäessä jonnekkin ennen unta. Heti kun hänet nosti ylös kärryistä huuto lakkasi. Eräskin rollaattori rouva katseli ihmeissään kylän raitilla kun työnsin huutavaa lasta tai sitten kannoin lasta ja työnsin tyhjiä vaunuja! :) 

No nyt on sitten ratasosa vaihdettu kärryyn, mutta jatkuvan sateen takia ei olla päästy kun kaksi kertaa kokeilemaan kärryttelyä. Kovin lupaavalta ei ole vielä vaikuttanut, mutta en luovuta. 

.

Virkkausvimma

Äippä tilasi mulle Koti- lehden. Alkuun ajattelin, että mikähän eläkeläisten lehti tämä on, mutta erehdyin taas! Lehdestä löytyi kiva virkkausohje maton tekemiseen. Olen tähän mennessä tehnyt kaksi pyöreää mattoa ja nyt kokeilen suorakaiteen muotoista mattoa. Niin siis kunhan posti polkaisee mulle langat. Lisäksi lehdessä oli ruoka- ja askarteluasiaa eli ihan kelpo lehti.

Kuten entisöinti tekstissä totesin, jotkut hommat jäävät kesken eikä niitä meinaa saada millään valmiiksi. Alla kuva isoäidin neliöistä, ensimmäinen neliö on tehty muistaakseni 2008. En muista kuinka monta palasta on valmiina, mutta sen muistan, että enää tarvitsee tehdä 7 kpl, niin sitten saisin suorakaiteen muotoisen pienen peiton. Odotan vaan sitä innostusta, että saisin yhdistettyä palat ja virkattua reunat.

Nyt kuitenkin teevesi kiehumaan koska kurkussani on kaktus, köh köh! 

Syöttötuolista syömiseen

AJ on syönyt ensimmäiset 4 kk omaa maitoani. Olen ihan tyytyväinen, että maitoa on riittänyt omasta takaa mutta myönnän kuitenkin, että henkisesti ei aina ole ollut ihan helppoa. Parhaana motivaattorina on toiminut neuvolakäynnit, punnitukset nostavat kummasti mielialaa, kun AJ on kasvanut tosi hyvin. 

Nyt olemme noin kuukauden ajan maistelleet perunaa, porkkanaa, bataattia ja banaania. Olen ainakin toistaiseksi ollut sen verran innoissani maistelusta, että olen surautellut soseet itse. Huomenna maistetaan peruna-kukkakaali yhdistelmää, saa nähdä kuinka poikaa paukuttaa. :) 

Tykkään paljon kirjoista etenkin, keitto- ja käsityökirjoista. Netistä löytyisi varmasti paljon samoja juttuja, mutta kirjojen selaaminen, lukeminen ja etenkin ihanien kuvien katselu on mukavaa ajanvietettä. 

Luomuruokaa lapselle (Matleena Lahti, 2012) kirjassa on paljon tietoa vauvojen ja lasten syömisestä ja kiinteiden ruokien aloittamisesta. Ruokaohjeet on vähän erikoisempia, mutta näitä käytetään sitten kun peruskaurapuuro alkaa maistumaan puulta! Minä Syön Itse (Hanna-Mari Arosilta, Soile Ruottinen ja Ulla-Maija Lähteenmäki, 2012) on opas sormiruokailuun. AJ:n syntymisen myötä sotkunsietokykyni on paranunut, joten tätä varmaan kokeillaan ainakin osittain kun ikää on tarpeeksi. Sormiruokailusta kuulette ehkä lisää, mikäli kokeilu lähtee toimimaan käytännössä. 

Elma entisöi

Perhepiirissäni hymyt nousevat korviin kun puheeksi tulee minun entisöinti projektit. Ensimmäinen entisöinti projekti meni niin puihin kun vaan voi mennä. Noin seitsemän vuotta sitten sain päähäni, että haluan hioa kuusi tuolia, joissa oli kangaspäällysteiset istuin osat. Sain kaikista tuoleista revittyä kankaat pois ja aloitin hiomisen. Meni varmaan viikko, niin olin saanut yhden tuolin kunnolla hiottua ja homma alkoi kyllästyttää. Roudasin tuolit takaisin autotalliin kun homma ei enää napannut. Tänäkin päivänä tuolit lojuvat jossain, eikä niitä ole enää jäljellä kuin viisi kappaletta, koska yksi jäi mönkijän alle.

Tästä viisastuneena haalin vähän pienempiä projekteja ja annan osan hommista miehelleni. Harmittaa kun tästä projektista ei tullut otettua kunnon kuvaa, ennen kuin hihat laitettiin heilumaan. 

Syöttötuoli oli muuten vaalea mutta istuin ja pöydäksi käännettävä pohja olivat siniset.

Hiottiin yhdessä ja kulta maalasi pinnat sävytetyllä kalustelakalla.

Nirhasin vanhasta patjasta pehmusteet ja päällystin tavallisella kankaalla.

Taustastani vielä sen verran, että olin peruskoulun ajan puutöissä. En koe, että olisin kovinkaan taitava nikkari, mutta lähtökohtani ompelu- ja kutomishommiin on aika surkeat.

Huomenna mennään tapaamaan vauvakavereita, lauantaina kutsuu Heinola ja vauvauinti. Näillä eväillä viikonlopun viettoon! 

Elman esittely

Alku on aina vaikeaa.. Mikä olisi sopiva nimi blogille? No mietin nimeä ehkä noin 15 min ja päädyin Elman lankaan ja kerään. Elma tulee etu- ja sukunimeni ensimmäisistä kirjaimista ja loppu onkin sitten pelkkää mielikuvitusta. Oikeasti harrastan vähän käsitöitä, niin ehkä tuo lanka ja kerä viittaa siihen. 

Ammatiltani olen terveydenhoitaja ja töissä työterveyshuollossa. Ennen terveydenhoitaja opintoja suoritin Vierumäellä liikuntaneuvojan tutkinnon. Olen ollut puoli vuotta kotiäitinä kun toukokuussa meille syntyi poikavauva. Raskausaikana kutsuimme vauvaa AJ:ksi (Atte Junior) vaikka emme varmuudella tienneet syntyykö meille tyttö vai poika. Kätilö totesi toisen UÄ tutkimuksen jälkeen, että ei siellä mitään roikkunut, niin ajattelimme että saamme tyttövauvan. No toisin kävi, mutta olemme äärettömän onnellisia pikku pojastamme.   

Näillä eväillä alkuun, katsotaan mitä keksin seuraavaksi!